Oton ensimmäinen näyttely

Nyt on Ottokin avannut näyttelyuransa. Ja saa olla Oton esiintymiseen kyllä erittäin tyytyväinen :). Otto-poika käytäytyi koko reissun ajan esimerkillisesti. Junamatka sujui hyvin, ei minkäänlaista arkailua. Näyttää siltä, että mörköikää ei meillä vielä ainakaan ole tulossa. Myös hotellin hissi oli uusi tuttavuus mutta sitäkään ei noteerannut mitenkään. Perjantai-ilta käytettiin tutustuen Hyvinkään keskustaan ja samalla katsastettiin näyttelypaikka etukäteen. Illalla huoneessa vielä yritin siistiä villisti harottavaa karvaa - tein sen virheen, että pesin koiran torstai iltana ja perjantaina Otto näytti kamalalta... Karva "lensi" ja sitä irtosi urakalla. Ensi kerralla en siis pese koiraa juuri ennen näyttelyä :).

                                Ryhmäkuva yritys nro 1; Poju, Otto, Mauno, Mocha, Laku ja Pepe

Aamulla pisarteli vähän vettä, mutta se ei onneksi Oton kohdalla haittaa - karva kuivuu hetkessä, eikä helpolla edes kastu läpikotaisin. Eikä ole pelkoa turkin kihartumisesta - kiitos hyvän turkinlaadun :). Näyttelyn parasta antia oli ehdottomasti kasvattajan ja Oton sisarusten (omistajineen) ja vanhempien tapaaminen. Nyt veljekset eroitti jo toisistaan - pentulaatikossa ne näyttivät kaikki samalta :). Veljekset olisivat mieluusti kuluttaneet päivän pelkästään leikkimällä, välillä meinasivat taluttimet olla solmussa. Myös Mauno-isä olisi mielellään leikittänyt jälkikasvuaan.

                                          Kuvassa: Poju, Laku, Mocha, Mauno, Otto ja Pepe

Kehässä Otto pisti parastaan, liikkui nätisti ilman hyppelyitä, seisoi rauhallisesti paikoillaan ja antoi nätisti tutkia niin hampaat kuin kropankin. Pepe-veli oli urospentujen ykkönen KP:llä ja oli kyllä minunkin silmääni todella tasapainoinen, valmiimpi kuin Otto. Pepe esitti myös täydellistä kehäesiintymistä. Ei hätkähtänyt edes tuomarin aika ronskia pallien koittelua :D. Luonne pojilla on ainakin kohdallaan. Otto tuli toiseksi ja sai myös KP:n - mistä itse olin äärimmäisen onnellinen. Olkavarteen tuomari olisi toivonut lisää pituutta. Poju oli pek3 ja Laku pek4 - molemmat aivan ihastuttavia tuttavuuksia myöskin, toivottavasti törmätään myös heihin uudestaankin. Rop-pentu kehässä Pepe oli VSP, ansaitun voiton vei erittäin kaunis narttupentu Hurricane's Rosehip.

                                        (Kuva: Mikko Marttinen)

Kotimatka oli tarkoitus tehdä myös junalla, mutta sain paluu kyydin Kujalan Niinalta, joka oli näyttelyssä kahden irlanninvesispanielinsa kanssa (hienoin tuloksin:) ). Huomattavasti mukavampaa matkustaa kuitenkin autossa, hyvässä seurassa. Kotonakin oli 3h ennen arvioitua junan saapumisaikaa :)

Seuraavaksi lähdetään harjoittelemaan Oton kanssa Messariin - aloitetaan siis näyttelyharjoitukset heti mahdollisimman "vaikeista" paikoista. Ensi kevään ryhmänäyttelyt eivät varmasti Messarin jälkeen tunnu läheskään niin "pahoilta". Toivotaan vain, että Oton jalka paranee siihen mennessä. Sai tassuunsa viiltohaavan lenkillä perjantaina ja sitä nyt parannellaan. Näyttelyharjoitukset ja tokoilut hallilla nyt tämän viikon TAAS tauolla. Aikaisempi pitkä tauko johtui omasta sairastelusta. Toisaalta mihis meillä on kiire... Ehtii sitä treenata terveenäkin ja kuitenkin asiat Oton kanssa ovat ihan hyvällä mallilla. Kykenee paremmin keskittymään kanssani toimimiseen kuin Sulo aikoinaan saman ikäisenä. Ei ole läheskään niin kiinnostunut ulkopuolisista - olivat ne sitten ihmisiä tai koiria. Tässä ehkä suurin kiitos kuuluu Oton silmittömälle ahneudelle - ei minun kouluttajan kyvyilleni...

Otto 7kk

Miksi pitää kisata?

Tämä kysymys pyörii mielessä aina välillä kun oma pääkoppa ja hermorakenne on se mikä on. Jännitän kokeissa (ja jopa näyttelyissä...) enkä tahdo saada aikaan itselleni sitä rentoa suoritusta. Miksi siis kisaan? Miksi ei riitä kotitokoilu, hauska puuhastelu koirien kanssa. Miksi pitää väen vängällä mennä tilanteisiin jossa pakki menee sekaisin ja itse kasaa itselle paineita....Hulluutta on monenlaista :). En usko, että tulisi treenattua tavoitteellisesti ilman, että olisi niitä virallisia kokeita, joissa pääsen testaamaan yhteispelimme toimivuutta ja sitä miten edistymme. Jokainen koe paljastaa aina jotain uutta, tuo jonkun uuden jutun, mikä pitäisi huomioida myös treeneissä. Jollain masokistisella tavalla sitä myös nauttii siitä koetilanteen tuomasta jännityksestä - puhumattakaan niistä hetkistä ja kerroista kun huomaa, että treeni on tuonut tulosta ja jokin onnistuu :). Tokoilu opettaa myös nauttimaan itse matkasta, pienistä onnistumisista. Monella tokoilijalla varmasti siintää haaveena tai tavoitteena se TVA - onhan se sellainen "unelma" meilläkin. Päämääräksi en halua sitä asettaa sillä omat rahkeet eivät ehkä riitä sinne asti. Siksi siis edetään luokka kerrallaan hitaasti "nautiskellen" - viimeistä avon ykköstulosta suorastaan pelkään :D. Sehän tarkoittaa hyppyä voittajaan ja vaatimustaso taas nousee...

Koiranpentu sairastaa....

Otto ripuloi, muuten virkeä ja hyvävointinen, mutta ihan vesirípulilla :(. Viime yönä mies käytti ulkona puolenyön aikaan, minä klo 2 ja silti aamulla klo 7 oli lattialla kolme vesiripuli"janaa". Nyt Otto siis paastoaa tämän päivän ja aamulla aloitettiin Canikur-tablettien anto. Toivon mukaan auttaa. Jos ei niin huomenna sitten eläinlääkärin puheille. Sitä on niin huolesta sekaisin kun koiralle tulee jotain, koira itse kun ei osaa kertoa mikä se vointi oikeasti on ja ne kyllä salaavat sen kivun/huonon voinnin aika pitkälle...

Molemmilla koirilla edessä myös matokuurit - tässä samalla heräsi epäily myös siitä, että Otolla voisi olla matoja. Se kun syö kuin hevonen, mutta siitä huolimatta on vähän turhankin hoikka. Oli tai ei niin syksyn matokuurin antoa on turha enää pitkittää.

Sulon kanssa on käväisty Kauhajoella näyttelyssä, josta tuliaisena tuli ERI 1 ilman sa:ta. Tarkoitus oli mennä vielä Seinäjoen näyttelyyn lokakuussa, mutta näyttää siltä, että on pakko jättää ilmoittaminen väliin; edellisenä viikonloppuna on Hyvinkään näyttely eikä töistä ole mahdollista oikein saada vapaata molemmille viikonlopuille. Työ haittaa harrastuksia mutta auttaa kyllä rahoittamaan niitä :D

Käytiin myös tokokokeessa ja kotikisaprobleema jatkuu; ilmeisesti jännitän kotikisoissa ratkaisevasti enemmän ja pilaan sillä sitten koiran suorituksen... Tuloksena oli AVO2 ja 156 pistettä. Minä sekoilin seuraamisessa, meinasin kääntyä väärään suuntaan enkä saanut itseäni kasattua enää oman mokani jälkeen. Sulon alun hyvä vire katosi oman hermoiluni myötä ja koira tyytyi tuijottelemaan pilviä ja kentän laidan tapahtumia :D. Meidän "pravuuri" eli kaukokäskyt menivät penkin alle - ikinä ennen ei ole ensimmäinen istumaan nousu vaatinut sitä kolmea käskyä... Luoksetulon pysätys meni yhtä huonosti kuin aina :D. Onneksi tässä ei tavoitella mitään huippusuorituksia - tällä hermorakenteella (siis ohjaajan) ne olisivatkin täysin mahdottomia...Syksyllä tuskin on aikaa kokeisiin, kiitos viikonlopputöiden, mutta mölleissä olisi tarkoitus käydä ensi viikolla.

Retkikuvia 28.8.2011

 Otto, Sulo ja yhteinen keppi

 Poseerausta...

 ...ja lisää poseerausta

 Otto suo-ojassa uimassa

 Sulo "poimii" mustikoita ja Otto odottaa, että muut poimivat...

Hepulikohtaus :)

Kiirettä pitänyt....

Pikaisia päivityksiä, hieman "kesäkiireet" häirinneet blogin kirjoittelua :D. Takana on lämmin ja koirarintamalla vilkas kesä. Sulon kanssa on käyty näyttelyissä hyvällä menestyksellä: Kokkolan KV näyttelystä tuloksena oli ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP :). Tuomari oli todella mukava ja tykkäsi Sulosta kovasti. Kaipasi lähinnä parempaa esittämistä (eikä ihme!) ja tarkemmin nypittyä selkää. Joten jatkossa ei ole sitten auttanut muu kuin yrittää jaksaa nyppiä, nyppiä ja nyppiä...Jurvan ryhmänäyttelyssä tuli ERI1, SA, PU2 ja Vara-serti ja Saarijärven näyttelyssä ERI1, SA, PU3 ja Serti. Enää siis kiikastaa MVA-titteli siitä yhdestä sertistä. Epäilen suuresti, että sitä saadaankin metsästää kauan kun nuo kaksi tulivat peräkanaa...Saarijärvellä nähtiin myös VIIMEIN Sulottimen komea velipoika Romi, joka olikin näyttelyssä komeasti VSP!. Veljeksillä meni siis yhteisnäyttely putkeen. Romin omistajalta sain kovasti vinkkejä jatkoon ja otettiinpa Sulosta viralliset poseerauskuvatkin :) . Muutenkin näyttelyissä on ollut todella mukava käydä sillä springeriväki on osoittautunut todella ystävälliseksi ja avuliaaksi. Vinkkejä ja apuja on löytynyt ummikolle. Kokkolan näyttelyssä sain hyvää ohjeistusta PU-kehässä "kilpakumppanilta" (kiitos Vaasan suuntaan:) ) kun olin vähän hukassa, tuli se jatkoon pääsi hieman yllätyksenä....

Tokorintamalla plakkarissa on nyt kaksi AVO1, sitä kolmatta nyt sitten metsästetään. Kokkolan KV näyttelyn yhteydessä oli yötoko, jossa tuloksena oli AVO1, 163 pistettä. Lähes joka liikkeessä oli ennakointia, mutta pääasia oli se, että pysyi paikallaolossa! Käytiin myös heinäkuussa kisaamassa Vaasassa ja se oli "mielenkiintoinen" reissu. Lähdin itsevarmana liikkeelle, uskoen vakaasti siihen, että matkaan ei tarvitse varata extra-aikaa - kyllähän minä nyt Vaasaan osaan! No avo-luokka piti alkaa klo 21.30 (yötoko) ja klo 20.10 piti luovuttaa ja soittaa koejärjestäjille, että en löydä perille...Hyvien ohjeiden avulla (olin jo lähellä) ehdin kokeeseen viime tingassa. Siinä vaiheessa vatsa oli jo sekaisin joten kiireellä vessan kautta kentälle, ei mitää virittelyjä tai valmisteluja. Meidän suoritus oli vielä ensimmäisenä. Paikallaolot otettiin viimeisenä sillä samaan aikaan alkoi ukkosmyräkkä. Siinä sitten tokoiltiin Sulottimen kanssa vesisateessa, ukkosen jyristessä ja salamoiden välähdellessä - tuloksena AVO1 pistein 194! Ei hullummin :D Pitää kai jatkossa toimia samoin...Seuraavat kokeet onkin sitten syyskuun alussa.

Otto kasvaa kohisten, ikää nyt jo 6kk. Hampaiden kanssa oli vähän ongelmia kun yksi kulmuri istui tiukassa. Se käytiin poistamassa eläinlääkärillä. Ja Otto otti tilanteen fieldimäisen arvokkaasti; vuoroa odotellessa se kuorsasi odotushuoneen sovalla :). Oton kanssa tokoillaan maltillisesti. En ota mitään nopeita tavoitteita. Otto kuitenkin on niin erityyppinen koira kun Sulo. Vilkkaampi ja energisempi. Uskoakseni tulee menemään kauemman ennen kuin kannattaa miettiä kokeita - jos sinne asti joskus päästään. Turha hätäillä, antaa pojan kasvaa rauhassa. Ahneutensa ansioista Otto on äärettömän helppo kyllä motivoida, kunhan ruokaa piisaa :). Myös näyttelyharjoituksissa on pariin otteeseen käyty ja Oton kanssa "näyttelyura" avattu matchshown merkeissä - tuloksena hienosti punaisten pentujen ykkönen ja BIS3. Olin todella yllättynyt kuinka hyvin Otto jaksoi loppuun asti ja kuinka nätisti se kehässä meni. Uinti sujuu hyvin ja hakee myös riistapukin, sekä tuo sen minulle. Innostaa Ottoa vielä pitää siinä loppuvaiheessa että ei omi pukkia, mutta eihän se vielä tiedä mitä siltä halutaan. Hieman pyörittelee ja pureskelee, se ehkä saadaan loppumaan sitten kun varsinaiset noutoharjoitukset aloitetaan. Eilen myös tuli todettua se, että Otto ottaa myös "riistan" suuhun. Tosin riistana oli pihalta löytynyt kuollut räkättirastas :). Oton mielestä vain lintu oli tarkoitettu syötäväksi....

Kuulumisia...

Ei meinaa olla aikaa edes päivitellä blogia kun kaikki aika menee koiramaisissa jutuissa:). Otto kasvaa kohisten - siitä tulee varmaan jättiläinen tassuista päätellen :D. On varsinainen elohiiri ja myöskin aika pippurinen välillä. Toisaalta taas herkkä ja halailtava "mamman mussukka". "Tottelevaisuuskoulutus" keskittyy lähinnä Oton kohdalla luoksetuloon, perusasentoon, maahan menoon ja istumiseen. Näppärä pikkumies joka tekee ihan mitä vain ruuan vuoksi:). Myös näyttelyesittämistä olisi tarkoitus leikin varjolla ruveta harjoittelemaan - ja nimenomaan seisomista että ei kehässä aikanaan menisi istumiseksi.

Sulon kanssa on läpikäyty nyt toiset tokon AVO kokeet. Paikallaolosta on nyt muodostunut todella iso ongelma. Kun poistuin kokeessa piiloon niin lähti heti kävelemään perään. Eli paikallaoloissa otetaan askel taaksepäin ja koiralle lisää varmuutta. Itse kun jännitän niin viestitän kai koiralle samalla, että ei todellakaan kannata jäädä sinne makaamaan - tilanteessa on jotain vaarallista...Muuten liikkeet menivät loistavasti. Sulo teki todella hyvällä asenteella töitä ja itse olin melko rento paikallamakuun epäonnistuttua. Pisteitä 157,5 ja AVO2. Loppujen lopuksi ykköstulos jäi todella pienestä kiinni - hypyssä käsky piti toistaa, Sulo meinasi lähteä ekalla käskyllä, mutta kun ei ollut varma niin jäi odottamaan lisäohjeita... Ilman toista käskyä pisteitä olisi kertynyt yli 160... Jossitellahan voi vaikka maailman tappiin, mutta tokoilu-urahan päättyy aika lyhyeen jos paikallaoloon en keksi parannusta :(.

Jotain hyvääkin:  lauantaina käytiin Sulon kanssa taippareissa ja läpi meni :). Nyt sitten siitä valion arvosta puuttuu enää ne 3 sertiä :D. Haku ja vesiosuus menivät hyvin, jäljen kohdalla Sulon ihmisjäljen ajo kostautui ja ajoi selkeästi ihmisjälkeä, meinasi jättää kanin lopussa noteeraamatta kokonaan. Pienellä tuomarin ohjeistamalla avustuksella noteerasi sitten kaninkin kiinnostuneesti haistellen. Oton kohdalla otan kokemuksesta opikseni ja opetan myös "raatojäljen" ihan erikseen.

Punkkeja, punkkeja....

Eilen käytiin illalla vielä Öjassa koirien kanssa kävelyllä ja tuli todettua se, että siellä kyllä punkkeja piisaa! Sulo sai olla rauhassa - sillehän jo viimekuussa laitettiin punkkimyrkyt niskaan, mutta Oton turkista sai käsillä pyyhkiä laumoittain punkkeja pois. Kaksi ehti kuitenkin pureutua kiinni. Vielä kotonakin kävin molemmat koirat läpi harjaamalla ja Otosta varisseet punkit liiskasin pihakivetykselle... Ei muuta kun Otollekin aineet niskaan - jos saisi jatkossa olla sekin punkeilta paremmin rauhassa. Kesässä on ne huonotkin puolensa...Toivotaan, että ei ainakaan käärmeisiin törmätä. Tuttavan koira oli tänään saanut osuman kuonoonsa kyyltä :(.

Toko AVO 21.5

No niin, koittihan se koe päivä. Odotukset eivät olleet korkealla, koska jo eilen havaitsin ison ongelman noudoissa. Tiesin siis odottaa mahdollisesti jopa nollaa. Kokeenomaisesti kun liikkeen otti, niin Sulo jäikin seisomaan eteen ja tiputti kapulan - se kun on harjoituksissa tottunut niihin taka-askeliin ja kehuihin... Ihan oma koulutusmoka! Luoksetulon pysäytyskin oli alunperinkin epävarma, kokeessa se kuitenkin meni paremmin kuin alkuun pelkäsin. Se VARMA liike, eli paikallamakuu oli ainoa joka meni nollille... Treenimoka sekin. Ei ole treenattu riittävästi häiriötä ja kisapaikan hälinä yllätti sitten koiran...

Tässä tuloksia:
paikallamakuu 0 (nousi ja käveli pikkupätkän kohti piiloa)
seuraaminen taluttimetta 8 (pisteitä meni kun viimeinen perusasento jäi pois, muuten HYVÄ - yllätys itselle)
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
luoksetulo 6 (pysähdys hidas...)
seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (pysähdys voisi olla nopeampi)
noutaminen 5,5 (selitys ylempänä...kokeessa jäi seisomaan eteen ja tiputti)
kauko-ohjaus 8 (HUIPPUHYVÄ, pisteen menetys oma moka, hätiköin perusasennon otossa lopussa, sanoin käskyn liian nopeasti ja jouduin toistamaan...)
estehyppy 7 (Istu käsky piti toistaa ja jäi seisomaan eteen vaikka aina tullut kiertäen suoraan sivulle perusasentoon...)
kokonaisvaikutus 8 (pisteen menetykset omaan piikkiin, ohjasin liikaa koiraa liikkeiden väleillä kun Sulo oli muissa maailmoissa...)

Lopputulos: 129 pistettä, 3 tulos, sij. 2/3

Opikseen täytyy ottaa. Sulo ottaa minusta paineita ja siksi ehkä on "muissamaailmoissa". Noudoissa otetaan askel taaksepäin, paikallamakuu treeniä häiriössä ja luoksetulon pysäytys nopeammaksi vaikka alkuun vauhdinkin kustannuksella (nyt vauhti oli kova). Estehyppyä pitää treenata enemmän, sitä on treenattu todella harvoin. Tärkeintä olisi saada oma pääkoppa kuntoon niin, että ITSE en pilaisi koiran suoritusta - koiran jonka tiedän osaavan paremmin...

Rokotuksia ja treenejä

Otto sai torstaina ensimmäisen rokotuksensa eikä huomannut koko pistoa kun söi samalla koiran nameja :). Samalla pistettiin sekä Sulolle, että Otolle kennelyskärokote, joka oli sitten vähän "ilkeämpi" - se kun laitetaan nenän limakalvoille. Molemmat kuitenkin kestivät sen hyvin. Vain pientä pään puistelua. Eläinlääkäri tarkisti samalla myös molempien yleiskunnon, kuunteli sydämen, katsoi korvat ja silmät. Otolla on ollut silmissä vuotoa ja rähmimistä ja siihen saatiin nyt samalla silmätipat viikon kuurina. Silmätippojen laitto onnistuu myös hyvin - mikäs nyt ei Oton kanssa sujuisi :)

Illalla oltiin molempien kanssa treenikentällä. Sulon kanssa olisi eka AVO-luokan tokokisa viikon päästä ja paljoa ei tässä ajassa enää ehdi tehdä. Ykköstulosta en odota. Lähinnä mennään katsomaan missä asiassa meillä oikeasti on eniten ongelmia. Minusta kyllä kaikessa:). Seuraaminen saisi olla tiiviimpää ja katsekontakti pysyä paremmin, luoksetulon pysäytys onnistuu tuurilla :D ja kaukoissa eka istuminen VOI olla ongelma. Noudon palautukseen lisää vauhtia ym. ym. ym......No, onpahan ainakin asioita mitä harjoitella!

(Kuva kevään ensimmäisestä esineruudusta)

Oton kanssa ihan alkeita, katsekontaktia, sivulle tuloa, istumista, maahan menoa ja leikkiä. Lyhyitä ja hauskoja pikku hetkiä. Ei pieneltä voi vielä vaatia :). Samalla "hovihierojamme" kävi Oton takapään läpi - Otto törmäsi takapäällään liukumäkeen tiistaina eikä siinä tilanteessa edes vinkaissut, mutta jälkeenpäin on saanut useamman kerran huutokohtauksia kesken makoilun. On yhtä-äkkiä alkanut huutaa ihan tuskassa ja kipu on yhtä nopeasti mennyt ohi kuin alkoikin. Ei ole ontunut, mutta hieroja huomasi heti vasemalla takajalassa vikaa liikkeessä. Sekä polvi, että lonkka sijoiltaan. Otto makoili rauhassa paikoillaan jyrsien lihapullaa. Onneksi on koirahieroja tuttavapiirissä :). Sulon kanssa on säännöllisesti käytykin jumeja avauttamassa ja Otto liittyy asiakaskuntaan myös. Molemmat ovat sen verran vauhdikkaita tapauksia, että ei ihme jos paikat välillä vaativat korjausta ja hierontaa :)

(kuva Oton ekasta makkararuudusta metsässä)

Lauantaina oli jälkipäivä. Otolle pari makkararuutua ja sen jälkeen eka jälkisuora pellolle. Alkuun kun pääsi niin hyvin sujui. Ilkeät muurahaiset vain olivat sabotoineet jälkeä hyökkäämällä lihapullan palojen kimppuun...Sulolle tehtiin myös ensimmäinen peltojälki, metsäjälkeähän on ajettu viime kesästä lähtien. Tuuli vähän siirsi jälkeä, mutta Sulo ajoi talvitauosta huolimatta hyvin. Ilmaisu on edelleen se ongelma, itse jälki motivoi paremmin kuin yksikään esineestä saatava palkinto. Ensimmäisen kulman meni todella hyvin, toisesta kulmasta meni yli kun tuuli kuljetti jo toisen jäljen hajua pellon reunasta mutta pienen pyörimisen jälkeen löysi takasin jäljelle ja jäljen päähän :). Jälki on kyllä mukavaa touhua - kunhan itse malttaa pitää suunsa kiinni ja antaa koiran tehdä se työ...

Pohdintaa sisäsiisteydestä

Tässä mietiskelin sitä, että missä vaiheessa sitä voi sanoa pennun olevan sisäsiisti. Meillä kun tuo sisäsiisteyden opettelu on alusta lähtien mennyt hurjan paljon paremmin kun ennen pennun tuloa uumoilin. Vain ekana yönä tuli tarpeet sisälle; johtuen varmaan siitä, että Otolla oli vielä vatsa löysällä. Sen jälkeen, siis 7 viikkoisesta lähtien on Otto ollut yöt sisäsiisti - yö nukutaan :). Päivisin en sitten lehtiä lattialla ottanut käyttöön lainkaan - niille ei ollut tarvetta. Otto hoksasi nopeasti sen, että ulos tehdään tarpeet ja alkoi itse haluta ulos jo viikon päästä siitä kun oli meille tullut. Nyt ikää on kohta 12 viikkoa ja viimeisen kahden viikon aikana ei sisältä ole tarvinut siivota yhtään lätäkköä :). Sisäsiistiksi en silti uskalla omaa superhyperfiksua pikkuotustani sanoa - en nimittäin usko, että se päiväsaikaan kuitenkaan kykenisi pidättämään sitä 8-10h minkä monet koirat joutuvat olemaan yksin kun isäntäväki käy töissä. Meillä (kiitos vuorotyön, jotain iloa siitäkin...) Otto ja Sulo ovat olleet maksimissaan 3h kerrallaan "kaksin".  Ehkä julistan Oton sisäsiistiksi sitten kun se on ollut vuoden pissimättä sisälle :D.

Kasvattaja sanoi fieldien oppivan yleensä helposti sisäsiisteyden salat ja ainakin Oton kohdalla se on pitänyt paikkaansa. Pidin aikoinaan Suloa todella helppona tapauksena - oppi 2 viikossa sisäsiistiksi (tuli meille vasta 12 viikkoisena), mutta nyt taisi tulla vielä "helpompi" tapaus -Sulohan ei edelleenkään pyydä ulos menemällä ovella kuten Otto, vaan Sulo tulee nokan eteen seisomaan, tuijottaa silmiin, käy lenkin ovella ja tulee uudestaan tuijottamaan silmiin jos ensimmäisestä "tuijotuksesta" ei hätää tajuttu :). Onnistuu se niinkin, mutta Oton tapa on kyllä selkeämpi.

Nyt tuntuu siltä, että Otto on ollut meillä "aina". Ihan hassua kuin helppoa kaikki on taas pennun kanssa ollut vaikka odotusajan lopulla iski paniikki siitä, miten sitä ikinä taas uuden pennun kanssa selviääkään. Eka viikko oli puolin ja toisin tutustumista ja sen jälkeen se yhteinen sävel on löytynyt. Myös Sulolla ja Otolla. On ihailtavaa kuinka kärsivällinen tuo vanhempi koira on pennun kanssa. Pikkuriiviö roikkuu korvissa ja karvoissa ja Sulo vain haukottelee :D. Ja pääseehän se vielä Otolta pakoon halutessaan, pikku juoksupyrähdys ja pentu jää kuin nalli kalliolle. Kohta tilanne taitaa muuttua...

Isokyrön näyttely

Sulon kolmas näyttely takana. Sää suosi tänään ja paikka oli muutenkin mukava. Pienessä ryhmänäyttelyssä on helppo käydä "harjoittelemassa". Ei liikaa koiria, eikä liian ahdasta. Sulo oli rauhallinen kuten yleensä. Esiintyminenkin meni ihan ok. Tuomarin mieleen ei Sulotin vain ollut : tuloksena Nuo H, tuomarina Soile Bister. Arvostelu kuului näin : Sopivan kokoinen, vahvaluustoinen uros joka saisi olla paremmin kulmautunut sekä edestä, että takaa. Pää voisi olla pidempi ja pääprofiili parempi. Vielä puutteellinen eturinta, hyvä rintakehä. Liikkuu varsin hyvin, hyvä luonne.

Tuloksesta huolimatta maailman paras springerimme sai palkinnonksi emännältään lihapullia ja rapsutuksia :). Katsotaan miten käy seuraavassa näyttelyssä....

Ja HUOM: kuva ei ole siis otettu näyttelyssä :D. "Hieman" ehostetumpana mennään sentään kehään...

Blogi aloitettu :)

Kuvassa blogin "tähdet"; englanninspringerspanieli Sulo ja fieldspanieli Otto. Pihalla jäännökset yhdessä "tapetusta" pehmolelusta...Molemmat tapauksen jälkeen tietenkin niiiin viattomia:). Mikäs sen hauskempaa kun yhdessä tehdä tuhoja.

Sulo on nyt 2 vuotias ja Sulon kanssa harrastetaan tokoa, agia, näyttelyitä, jälkeä ja hieman haun alkeitakin on kokeiltu. Kaikissa ei-ryppyotsaisesti ja tavoitteena ei ole hienot tulokset vaan hauska yhdessä tekeminen. Otto on vasta 11 viikon ikäinen, joten hänen tuleva harrastusskaalansa on vielä kysymysmerkki:). Molempien pääasiallinen virka on toimia koko perheen ilostuttajana ja siihen tehtävään spanielit sopivatkin loistavasti :). Pitävät samalla myös huolen siitä, että emännänkin tulee liikuttua päivittäin...