karvakorvat: syyskuuta 2011

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tämä kysymys pyörii mielessä aina välillä kun oma pääkoppa ja hermorakenne on se mikä on. Jännitän kokeissa (ja jopa näyttelyissä...) enkä tahdo saada aikaan itselleni sitä rentoa suoritusta. Miksi siis kisaan? Miksi ei riitä kotitokoilu, hauska puuhastelu koirien kanssa. Miksi pitää väen vängällä mennä tilanteisiin jossa pakki menee sekaisin ja itse kasaa itselle paineita....Hulluutta on monenlaista :). En usko, että tulisi treenattua tavoitteellisesti ilman, että olisi niitä virallisia kokeita, joissa pääsen testaamaan yhteispelimme toimivuutta ja sitä miten edistymme. Jokainen koe paljastaa aina jotain uutta, tuo jonkun uuden jutun, mikä pitäisi huomioida myös treeneissä. Jollain masokistisella tavalla sitä myös nauttii siitä koetilanteen tuomasta jännityksestä - puhumattakaan niistä hetkistä ja kerroista kun huomaa, että treeni on tuonut tulosta ja jokin onnistuu :). Tokoilu opettaa myös nauttimaan itse matkasta, pienistä onnistumisista. Monella tokoilijalla varmasti siintää haaveena tai tavoitteena se TVA - onhan se sellainen "unelma" meilläkin. Päämääräksi en halua sitä asettaa sillä omat rahkeet eivät ehkä riitä sinne asti. Siksi siis edetään luokka kerrallaan hitaasti "nautiskellen" - viimeistä avon ykköstulosta suorastaan pelkään :D. Sehän tarkoittaa hyppyä voittajaan ja vaatimustaso taas nousee...

perjantai 16. syyskuuta 2011

Koiranpentu sairastaa....

Otto ripuloi, muuten virkeä ja hyvävointinen, mutta ihan vesirípulilla :(. Viime yönä mies käytti ulkona puolenyön aikaan, minä klo 2 ja silti aamulla klo 7 oli lattialla kolme vesiripuli"janaa". Nyt Otto siis paastoaa tämän päivän ja aamulla aloitettiin Canikur-tablettien anto. Toivon mukaan auttaa. Jos ei niin huomenna sitten eläinlääkärin puheille. Sitä on niin huolesta sekaisin kun koiralle tulee jotain, koira itse kun ei osaa kertoa mikä se vointi oikeasti on ja ne kyllä salaavat sen kivun/huonon voinnin aika pitkälle...

Molemmilla koirilla edessä myös matokuurit - tässä samalla heräsi epäily myös siitä, että Otolla voisi olla matoja. Se kun syö kuin hevonen, mutta siitä huolimatta on vähän turhankin hoikka. Oli tai ei niin syksyn matokuurin antoa on turha enää pitkittää.

Sulon kanssa on käväisty Kauhajoella näyttelyssä, josta tuliaisena tuli ERI 1 ilman sa:ta. Tarkoitus oli mennä vielä Seinäjoen näyttelyyn lokakuussa, mutta näyttää siltä, että on pakko jättää ilmoittaminen väliin; edellisenä viikonloppuna on Hyvinkään näyttely eikä töistä ole mahdollista oikein saada vapaata molemmille viikonlopuille. Työ haittaa harrastuksia mutta auttaa kyllä rahoittamaan niitä :D

Käytiin myös tokokokeessa ja kotikisaprobleema jatkuu; ilmeisesti jännitän kotikisoissa ratkaisevasti enemmän ja pilaan sillä sitten koiran suorituksen... Tuloksena oli AVO2 ja 156 pistettä. Minä sekoilin seuraamisessa, meinasin kääntyä väärään suuntaan enkä saanut itseäni kasattua enää oman mokani jälkeen. Sulon alun hyvä vire katosi oman hermoiluni myötä ja koira tyytyi tuijottelemaan pilviä ja kentän laidan tapahtumia :D. Meidän "pravuuri" eli kaukokäskyt menivät penkin alle - ikinä ennen ei ole ensimmäinen istumaan nousu vaatinut sitä kolmea käskyä... Luoksetulon pysätys meni yhtä huonosti kuin aina :D. Onneksi tässä ei tavoitella mitään huippusuorituksia - tällä hermorakenteella (siis ohjaajan) ne olisivatkin täysin mahdottomia...Syksyllä tuskin on aikaa kokeisiin, kiitos viikonlopputöiden, mutta mölleissä olisi tarkoitus käydä ensi viikolla.