Punkkeja, punkkeja....

Eilen käytiin illalla vielä Öjassa koirien kanssa kävelyllä ja tuli todettua se, että siellä kyllä punkkeja piisaa! Sulo sai olla rauhassa - sillehän jo viimekuussa laitettiin punkkimyrkyt niskaan, mutta Oton turkista sai käsillä pyyhkiä laumoittain punkkeja pois. Kaksi ehti kuitenkin pureutua kiinni. Vielä kotonakin kävin molemmat koirat läpi harjaamalla ja Otosta varisseet punkit liiskasin pihakivetykselle... Ei muuta kun Otollekin aineet niskaan - jos saisi jatkossa olla sekin punkeilta paremmin rauhassa. Kesässä on ne huonotkin puolensa...Toivotaan, että ei ainakaan käärmeisiin törmätä. Tuttavan koira oli tänään saanut osuman kuonoonsa kyyltä :(.

Toko AVO 21.5

No niin, koittihan se koe päivä. Odotukset eivät olleet korkealla, koska jo eilen havaitsin ison ongelman noudoissa. Tiesin siis odottaa mahdollisesti jopa nollaa. Kokeenomaisesti kun liikkeen otti, niin Sulo jäikin seisomaan eteen ja tiputti kapulan - se kun on harjoituksissa tottunut niihin taka-askeliin ja kehuihin... Ihan oma koulutusmoka! Luoksetulon pysäytyskin oli alunperinkin epävarma, kokeessa se kuitenkin meni paremmin kuin alkuun pelkäsin. Se VARMA liike, eli paikallamakuu oli ainoa joka meni nollille... Treenimoka sekin. Ei ole treenattu riittävästi häiriötä ja kisapaikan hälinä yllätti sitten koiran...

Tässä tuloksia:
paikallamakuu 0 (nousi ja käveli pikkupätkän kohti piiloa)
seuraaminen taluttimetta 8 (pisteitä meni kun viimeinen perusasento jäi pois, muuten HYVÄ - yllätys itselle)
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
luoksetulo 6 (pysähdys hidas...)
seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (pysähdys voisi olla nopeampi)
noutaminen 5,5 (selitys ylempänä...kokeessa jäi seisomaan eteen ja tiputti)
kauko-ohjaus 8 (HUIPPUHYVÄ, pisteen menetys oma moka, hätiköin perusasennon otossa lopussa, sanoin käskyn liian nopeasti ja jouduin toistamaan...)
estehyppy 7 (Istu käsky piti toistaa ja jäi seisomaan eteen vaikka aina tullut kiertäen suoraan sivulle perusasentoon...)
kokonaisvaikutus 8 (pisteen menetykset omaan piikkiin, ohjasin liikaa koiraa liikkeiden väleillä kun Sulo oli muissa maailmoissa...)

Lopputulos: 129 pistettä, 3 tulos, sij. 2/3

Opikseen täytyy ottaa. Sulo ottaa minusta paineita ja siksi ehkä on "muissamaailmoissa". Noudoissa otetaan askel taaksepäin, paikallamakuu treeniä häiriössä ja luoksetulon pysäytys nopeammaksi vaikka alkuun vauhdinkin kustannuksella (nyt vauhti oli kova). Estehyppyä pitää treenata enemmän, sitä on treenattu todella harvoin. Tärkeintä olisi saada oma pääkoppa kuntoon niin, että ITSE en pilaisi koiran suoritusta - koiran jonka tiedän osaavan paremmin...

Rokotuksia ja treenejä

Otto sai torstaina ensimmäisen rokotuksensa eikä huomannut koko pistoa kun söi samalla koiran nameja :). Samalla pistettiin sekä Sulolle, että Otolle kennelyskärokote, joka oli sitten vähän "ilkeämpi" - se kun laitetaan nenän limakalvoille. Molemmat kuitenkin kestivät sen hyvin. Vain pientä pään puistelua. Eläinlääkäri tarkisti samalla myös molempien yleiskunnon, kuunteli sydämen, katsoi korvat ja silmät. Otolla on ollut silmissä vuotoa ja rähmimistä ja siihen saatiin nyt samalla silmätipat viikon kuurina. Silmätippojen laitto onnistuu myös hyvin - mikäs nyt ei Oton kanssa sujuisi :)

Illalla oltiin molempien kanssa treenikentällä. Sulon kanssa olisi eka AVO-luokan tokokisa viikon päästä ja paljoa ei tässä ajassa enää ehdi tehdä. Ykköstulosta en odota. Lähinnä mennään katsomaan missä asiassa meillä oikeasti on eniten ongelmia. Minusta kyllä kaikessa:). Seuraaminen saisi olla tiiviimpää ja katsekontakti pysyä paremmin, luoksetulon pysäytys onnistuu tuurilla :D ja kaukoissa eka istuminen VOI olla ongelma. Noudon palautukseen lisää vauhtia ym. ym. ym......No, onpahan ainakin asioita mitä harjoitella!

(Kuva kevään ensimmäisestä esineruudusta)

Oton kanssa ihan alkeita, katsekontaktia, sivulle tuloa, istumista, maahan menoa ja leikkiä. Lyhyitä ja hauskoja pikku hetkiä. Ei pieneltä voi vielä vaatia :). Samalla "hovihierojamme" kävi Oton takapään läpi - Otto törmäsi takapäällään liukumäkeen tiistaina eikä siinä tilanteessa edes vinkaissut, mutta jälkeenpäin on saanut useamman kerran huutokohtauksia kesken makoilun. On yhtä-äkkiä alkanut huutaa ihan tuskassa ja kipu on yhtä nopeasti mennyt ohi kuin alkoikin. Ei ole ontunut, mutta hieroja huomasi heti vasemalla takajalassa vikaa liikkeessä. Sekä polvi, että lonkka sijoiltaan. Otto makoili rauhassa paikoillaan jyrsien lihapullaa. Onneksi on koirahieroja tuttavapiirissä :). Sulon kanssa on säännöllisesti käytykin jumeja avauttamassa ja Otto liittyy asiakaskuntaan myös. Molemmat ovat sen verran vauhdikkaita tapauksia, että ei ihme jos paikat välillä vaativat korjausta ja hierontaa :)

(kuva Oton ekasta makkararuudusta metsässä)

Lauantaina oli jälkipäivä. Otolle pari makkararuutua ja sen jälkeen eka jälkisuora pellolle. Alkuun kun pääsi niin hyvin sujui. Ilkeät muurahaiset vain olivat sabotoineet jälkeä hyökkäämällä lihapullan palojen kimppuun...Sulolle tehtiin myös ensimmäinen peltojälki, metsäjälkeähän on ajettu viime kesästä lähtien. Tuuli vähän siirsi jälkeä, mutta Sulo ajoi talvitauosta huolimatta hyvin. Ilmaisu on edelleen se ongelma, itse jälki motivoi paremmin kuin yksikään esineestä saatava palkinto. Ensimmäisen kulman meni todella hyvin, toisesta kulmasta meni yli kun tuuli kuljetti jo toisen jäljen hajua pellon reunasta mutta pienen pyörimisen jälkeen löysi takasin jäljelle ja jäljen päähän :). Jälki on kyllä mukavaa touhua - kunhan itse malttaa pitää suunsa kiinni ja antaa koiran tehdä se työ...

Pohdintaa sisäsiisteydestä

Tässä mietiskelin sitä, että missä vaiheessa sitä voi sanoa pennun olevan sisäsiisti. Meillä kun tuo sisäsiisteyden opettelu on alusta lähtien mennyt hurjan paljon paremmin kun ennen pennun tuloa uumoilin. Vain ekana yönä tuli tarpeet sisälle; johtuen varmaan siitä, että Otolla oli vielä vatsa löysällä. Sen jälkeen, siis 7 viikkoisesta lähtien on Otto ollut yöt sisäsiisti - yö nukutaan :). Päivisin en sitten lehtiä lattialla ottanut käyttöön lainkaan - niille ei ollut tarvetta. Otto hoksasi nopeasti sen, että ulos tehdään tarpeet ja alkoi itse haluta ulos jo viikon päästä siitä kun oli meille tullut. Nyt ikää on kohta 12 viikkoa ja viimeisen kahden viikon aikana ei sisältä ole tarvinut siivota yhtään lätäkköä :). Sisäsiistiksi en silti uskalla omaa superhyperfiksua pikkuotustani sanoa - en nimittäin usko, että se päiväsaikaan kuitenkaan kykenisi pidättämään sitä 8-10h minkä monet koirat joutuvat olemaan yksin kun isäntäväki käy töissä. Meillä (kiitos vuorotyön, jotain iloa siitäkin...) Otto ja Sulo ovat olleet maksimissaan 3h kerrallaan "kaksin".  Ehkä julistan Oton sisäsiistiksi sitten kun se on ollut vuoden pissimättä sisälle :D.

Kasvattaja sanoi fieldien oppivan yleensä helposti sisäsiisteyden salat ja ainakin Oton kohdalla se on pitänyt paikkaansa. Pidin aikoinaan Suloa todella helppona tapauksena - oppi 2 viikossa sisäsiistiksi (tuli meille vasta 12 viikkoisena), mutta nyt taisi tulla vielä "helpompi" tapaus -Sulohan ei edelleenkään pyydä ulos menemällä ovella kuten Otto, vaan Sulo tulee nokan eteen seisomaan, tuijottaa silmiin, käy lenkin ovella ja tulee uudestaan tuijottamaan silmiin jos ensimmäisestä "tuijotuksesta" ei hätää tajuttu :). Onnistuu se niinkin, mutta Oton tapa on kyllä selkeämpi.

Nyt tuntuu siltä, että Otto on ollut meillä "aina". Ihan hassua kuin helppoa kaikki on taas pennun kanssa ollut vaikka odotusajan lopulla iski paniikki siitä, miten sitä ikinä taas uuden pennun kanssa selviääkään. Eka viikko oli puolin ja toisin tutustumista ja sen jälkeen se yhteinen sävel on löytynyt. Myös Sulolla ja Otolla. On ihailtavaa kuinka kärsivällinen tuo vanhempi koira on pennun kanssa. Pikkuriiviö roikkuu korvissa ja karvoissa ja Sulo vain haukottelee :D. Ja pääseehän se vielä Otolta pakoon halutessaan, pikku juoksupyrähdys ja pentu jää kuin nalli kalliolle. Kohta tilanne taitaa muuttua...

Isokyrön näyttely

Sulon kolmas näyttely takana. Sää suosi tänään ja paikka oli muutenkin mukava. Pienessä ryhmänäyttelyssä on helppo käydä "harjoittelemassa". Ei liikaa koiria, eikä liian ahdasta. Sulo oli rauhallinen kuten yleensä. Esiintyminenkin meni ihan ok. Tuomarin mieleen ei Sulotin vain ollut : tuloksena Nuo H, tuomarina Soile Bister. Arvostelu kuului näin : Sopivan kokoinen, vahvaluustoinen uros joka saisi olla paremmin kulmautunut sekä edestä, että takaa. Pää voisi olla pidempi ja pääprofiili parempi. Vielä puutteellinen eturinta, hyvä rintakehä. Liikkuu varsin hyvin, hyvä luonne.

Tuloksesta huolimatta maailman paras springerimme sai palkinnonksi emännältään lihapullia ja rapsutuksia :). Katsotaan miten käy seuraavassa näyttelyssä....

Ja HUOM: kuva ei ole siis otettu näyttelyssä :D. "Hieman" ehostetumpana mennään sentään kehään...

Blogi aloitettu :)

Kuvassa blogin "tähdet"; englanninspringerspanieli Sulo ja fieldspanieli Otto. Pihalla jäännökset yhdessä "tapetusta" pehmolelusta...Molemmat tapauksen jälkeen tietenkin niiiin viattomia:). Mikäs sen hauskempaa kun yhdessä tehdä tuhoja.

Sulo on nyt 2 vuotias ja Sulon kanssa harrastetaan tokoa, agia, näyttelyitä, jälkeä ja hieman haun alkeitakin on kokeiltu. Kaikissa ei-ryppyotsaisesti ja tavoitteena ei ole hienot tulokset vaan hauska yhdessä tekeminen. Otto on vasta 11 viikon ikäinen, joten hänen tuleva harrastusskaalansa on vielä kysymysmerkki:). Molempien pääasiallinen virka on toimia koko perheen ilostuttajana ja siihen tehtävään spanielit sopivatkin loistavasti :). Pitävät samalla myös huolen siitä, että emännänkin tulee liikuttua päivittäin...