Tässä mietiskelin sitä, että missä vaiheessa sitä voi sanoa pennun olevan sisäsiisti. Meillä kun tuo sisäsiisteyden opettelu on alusta lähtien mennyt hurjan paljon paremmin kun ennen pennun tuloa uumoilin. Vain ekana yönä tuli tarpeet sisälle; johtuen varmaan siitä, että Otolla oli vielä vatsa löysällä. Sen jälkeen, siis 7 viikkoisesta lähtien on Otto ollut yöt sisäsiisti - yö nukutaan :). Päivisin en sitten lehtiä lattialla ottanut käyttöön lainkaan - niille ei ollut tarvetta. Otto hoksasi nopeasti sen, että ulos tehdään tarpeet ja alkoi itse haluta ulos jo viikon päästä siitä kun oli meille tullut. Nyt ikää on kohta 12 viikkoa ja viimeisen kahden viikon aikana ei sisältä ole tarvinut siivota yhtään lätäkköä :). Sisäsiistiksi en silti uskalla omaa superhyperfiksua pikkuotustani sanoa - en nimittäin usko, että se päiväsaikaan kuitenkaan kykenisi pidättämään sitä 8-10h minkä monet koirat joutuvat olemaan yksin kun isäntäväki käy töissä. Meillä (kiitos vuorotyön, jotain iloa siitäkin...) Otto ja Sulo ovat olleet maksimissaan 3h kerrallaan "kaksin". Ehkä julistan Oton sisäsiistiksi sitten kun se on ollut vuoden pissimättä sisälle :D.
Kasvattaja sanoi fieldien oppivan yleensä helposti sisäsiisteyden salat ja ainakin Oton kohdalla se on pitänyt paikkaansa. Pidin aikoinaan Suloa todella helppona tapauksena - oppi 2 viikossa sisäsiistiksi (tuli meille vasta 12 viikkoisena), mutta nyt taisi tulla vielä "helpompi" tapaus -Sulohan ei edelleenkään pyydä ulos menemällä ovella kuten Otto, vaan Sulo tulee nokan eteen seisomaan, tuijottaa silmiin, käy lenkin ovella ja tulee uudestaan tuijottamaan silmiin jos ensimmäisestä "tuijotuksesta" ei hätää tajuttu :). Onnistuu se niinkin, mutta Oton tapa on kyllä selkeämpi.
Nyt tuntuu siltä, että Otto on ollut meillä "aina". Ihan hassua kuin helppoa kaikki on taas pennun kanssa ollut vaikka odotusajan lopulla iski paniikki siitä, miten sitä ikinä taas uuden pennun kanssa selviääkään. Eka viikko oli puolin ja toisin tutustumista ja sen jälkeen se yhteinen sävel on löytynyt. Myös Sulolla ja Otolla. On ihailtavaa kuinka kärsivällinen tuo vanhempi koira on pennun kanssa. Pikkuriiviö roikkuu korvissa ja karvoissa ja Sulo vain haukottelee :D. Ja pääseehän se vielä Otolta pakoon halutessaan, pikku juoksupyrähdys ja pentu jää kuin nalli kalliolle. Kohta tilanne taitaa muuttua...
1 kommentti:
Kuulostaa tutulta :) Mä olin niin "kauhuissani" sen pissakakka-rallin takia ennen kuin Pepe tuli ja tajus heti sen, että ulkona tehdään tarpeet. Tietty vahinkoja sattuu, mutta todella harvoin. Meidän edellinen koira, kun ei millään meinannu oppia sisäsiistiksi. Vitsi mä oon ainakin niin ylpee meidän Pepestä ja sen sisaruksista, mitä oon lukenu näistä blogeista, kuinka fiksuja ne on ja kuinka tää sisäsiisteys on niin hienosti sujunu. Me kerättiin ihan turhaan kauhee määrä sanomalehteä :D
Kiva kuulla, että teidän vanhempi koira on ottanut Oton vastaan hyvin :)
Lähetä kommentti