Otto sai torstaina ensimmäisen rokotuksensa eikä huomannut koko pistoa kun söi samalla koiran nameja :). Samalla pistettiin sekä Sulolle, että Otolle kennelyskärokote, joka oli sitten vähän "ilkeämpi" - se kun laitetaan nenän limakalvoille. Molemmat kuitenkin kestivät sen hyvin. Vain pientä pään puistelua. Eläinlääkäri tarkisti samalla myös molempien yleiskunnon, kuunteli sydämen, katsoi korvat ja silmät. Otolla on ollut silmissä vuotoa ja rähmimistä ja siihen saatiin nyt samalla silmätipat viikon kuurina. Silmätippojen laitto onnistuu myös hyvin - mikäs nyt ei Oton kanssa sujuisi :)
Illalla oltiin molempien kanssa treenikentällä. Sulon kanssa olisi eka AVO-luokan tokokisa viikon päästä ja paljoa ei tässä ajassa enää ehdi tehdä. Ykköstulosta en odota. Lähinnä mennään katsomaan missä asiassa meillä oikeasti on eniten ongelmia. Minusta kyllä kaikessa:). Seuraaminen saisi olla tiiviimpää ja katsekontakti pysyä paremmin, luoksetulon pysäytys onnistuu tuurilla :D ja kaukoissa eka istuminen VOI olla ongelma. Noudon palautukseen lisää vauhtia ym. ym. ym......No, onpahan ainakin asioita mitä harjoitella!
(Kuva kevään ensimmäisestä esineruudusta)
Oton kanssa ihan alkeita, katsekontaktia, sivulle tuloa, istumista, maahan menoa ja leikkiä. Lyhyitä ja hauskoja pikku hetkiä. Ei pieneltä voi vielä vaatia :). Samalla "hovihierojamme" kävi Oton takapään läpi - Otto törmäsi takapäällään liukumäkeen tiistaina eikä siinä tilanteessa edes vinkaissut, mutta jälkeenpäin on saanut useamman kerran huutokohtauksia kesken makoilun. On yhtä-äkkiä alkanut huutaa ihan tuskassa ja kipu on yhtä nopeasti mennyt ohi kuin alkoikin. Ei ole ontunut, mutta hieroja huomasi heti vasemalla takajalassa vikaa liikkeessä. Sekä polvi, että lonkka sijoiltaan. Otto makoili rauhassa paikoillaan jyrsien lihapullaa. Onneksi on koirahieroja tuttavapiirissä :). Sulon kanssa on säännöllisesti käytykin jumeja avauttamassa ja Otto liittyy asiakaskuntaan myös. Molemmat ovat sen verran vauhdikkaita tapauksia, että ei ihme jos paikat välillä vaativat korjausta ja hierontaa :)
(kuva Oton ekasta makkararuudusta metsässä)
Lauantaina oli jälkipäivä. Otolle pari makkararuutua ja sen jälkeen eka jälkisuora pellolle. Alkuun kun pääsi niin hyvin sujui. Ilkeät muurahaiset vain olivat sabotoineet jälkeä hyökkäämällä lihapullan palojen kimppuun...Sulolle tehtiin myös ensimmäinen peltojälki, metsäjälkeähän on ajettu viime kesästä lähtien. Tuuli vähän siirsi jälkeä, mutta Sulo ajoi talvitauosta huolimatta hyvin. Ilmaisu on edelleen se ongelma, itse jälki motivoi paremmin kuin yksikään esineestä saatava palkinto. Ensimmäisen kulman meni todella hyvin, toisesta kulmasta meni yli kun tuuli kuljetti jo toisen jäljen hajua pellon reunasta mutta pienen pyörimisen jälkeen löysi takasin jäljelle ja jäljen päähän :). Jälki on kyllä mukavaa touhua - kunhan itse malttaa pitää suunsa kiinni ja antaa koiran tehdä se työ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti