Oton ensimmäinen näyttely

Nyt on Ottokin avannut näyttelyuransa. Ja saa olla Oton esiintymiseen kyllä erittäin tyytyväinen :). Otto-poika käytäytyi koko reissun ajan esimerkillisesti. Junamatka sujui hyvin, ei minkäänlaista arkailua. Näyttää siltä, että mörköikää ei meillä vielä ainakaan ole tulossa. Myös hotellin hissi oli uusi tuttavuus mutta sitäkään ei noteerannut mitenkään. Perjantai-ilta käytettiin tutustuen Hyvinkään keskustaan ja samalla katsastettiin näyttelypaikka etukäteen. Illalla huoneessa vielä yritin siistiä villisti harottavaa karvaa - tein sen virheen, että pesin koiran torstai iltana ja perjantaina Otto näytti kamalalta... Karva "lensi" ja sitä irtosi urakalla. Ensi kerralla en siis pese koiraa juuri ennen näyttelyä :).

                                Ryhmäkuva yritys nro 1; Poju, Otto, Mauno, Mocha, Laku ja Pepe

Aamulla pisarteli vähän vettä, mutta se ei onneksi Oton kohdalla haittaa - karva kuivuu hetkessä, eikä helpolla edes kastu läpikotaisin. Eikä ole pelkoa turkin kihartumisesta - kiitos hyvän turkinlaadun :). Näyttelyn parasta antia oli ehdottomasti kasvattajan ja Oton sisarusten (omistajineen) ja vanhempien tapaaminen. Nyt veljekset eroitti jo toisistaan - pentulaatikossa ne näyttivät kaikki samalta :). Veljekset olisivat mieluusti kuluttaneet päivän pelkästään leikkimällä, välillä meinasivat taluttimet olla solmussa. Myös Mauno-isä olisi mielellään leikittänyt jälkikasvuaan.

                                          Kuvassa: Poju, Laku, Mocha, Mauno, Otto ja Pepe

Kehässä Otto pisti parastaan, liikkui nätisti ilman hyppelyitä, seisoi rauhallisesti paikoillaan ja antoi nätisti tutkia niin hampaat kuin kropankin. Pepe-veli oli urospentujen ykkönen KP:llä ja oli kyllä minunkin silmääni todella tasapainoinen, valmiimpi kuin Otto. Pepe esitti myös täydellistä kehäesiintymistä. Ei hätkähtänyt edes tuomarin aika ronskia pallien koittelua :D. Luonne pojilla on ainakin kohdallaan. Otto tuli toiseksi ja sai myös KP:n - mistä itse olin äärimmäisen onnellinen. Olkavarteen tuomari olisi toivonut lisää pituutta. Poju oli pek3 ja Laku pek4 - molemmat aivan ihastuttavia tuttavuuksia myöskin, toivottavasti törmätään myös heihin uudestaankin. Rop-pentu kehässä Pepe oli VSP, ansaitun voiton vei erittäin kaunis narttupentu Hurricane's Rosehip.

                                        (Kuva: Mikko Marttinen)

Kotimatka oli tarkoitus tehdä myös junalla, mutta sain paluu kyydin Kujalan Niinalta, joka oli näyttelyssä kahden irlanninvesispanielinsa kanssa (hienoin tuloksin:) ). Huomattavasti mukavampaa matkustaa kuitenkin autossa, hyvässä seurassa. Kotonakin oli 3h ennen arvioitua junan saapumisaikaa :)

Seuraavaksi lähdetään harjoittelemaan Oton kanssa Messariin - aloitetaan siis näyttelyharjoitukset heti mahdollisimman "vaikeista" paikoista. Ensi kevään ryhmänäyttelyt eivät varmasti Messarin jälkeen tunnu läheskään niin "pahoilta". Toivotaan vain, että Oton jalka paranee siihen mennessä. Sai tassuunsa viiltohaavan lenkillä perjantaina ja sitä nyt parannellaan. Näyttelyharjoitukset ja tokoilut hallilla nyt tämän viikon TAAS tauolla. Aikaisempi pitkä tauko johtui omasta sairastelusta. Toisaalta mihis meillä on kiire... Ehtii sitä treenata terveenäkin ja kuitenkin asiat Oton kanssa ovat ihan hyvällä mallilla. Kykenee paremmin keskittymään kanssani toimimiseen kuin Sulo aikoinaan saman ikäisenä. Ei ole läheskään niin kiinnostunut ulkopuolisista - olivat ne sitten ihmisiä tai koiria. Tässä ehkä suurin kiitos kuuluu Oton silmittömälle ahneudelle - ei minun kouluttajan kyvyilleni...

Otto 7kk

Miksi pitää kisata?

Tämä kysymys pyörii mielessä aina välillä kun oma pääkoppa ja hermorakenne on se mikä on. Jännitän kokeissa (ja jopa näyttelyissä...) enkä tahdo saada aikaan itselleni sitä rentoa suoritusta. Miksi siis kisaan? Miksi ei riitä kotitokoilu, hauska puuhastelu koirien kanssa. Miksi pitää väen vängällä mennä tilanteisiin jossa pakki menee sekaisin ja itse kasaa itselle paineita....Hulluutta on monenlaista :). En usko, että tulisi treenattua tavoitteellisesti ilman, että olisi niitä virallisia kokeita, joissa pääsen testaamaan yhteispelimme toimivuutta ja sitä miten edistymme. Jokainen koe paljastaa aina jotain uutta, tuo jonkun uuden jutun, mikä pitäisi huomioida myös treeneissä. Jollain masokistisella tavalla sitä myös nauttii siitä koetilanteen tuomasta jännityksestä - puhumattakaan niistä hetkistä ja kerroista kun huomaa, että treeni on tuonut tulosta ja jokin onnistuu :). Tokoilu opettaa myös nauttimaan itse matkasta, pienistä onnistumisista. Monella tokoilijalla varmasti siintää haaveena tai tavoitteena se TVA - onhan se sellainen "unelma" meilläkin. Päämääräksi en halua sitä asettaa sillä omat rahkeet eivät ehkä riitä sinne asti. Siksi siis edetään luokka kerrallaan hitaasti "nautiskellen" - viimeistä avon ykköstulosta suorastaan pelkään :D. Sehän tarkoittaa hyppyä voittajaan ja vaatimustaso taas nousee...

Koiranpentu sairastaa....

Otto ripuloi, muuten virkeä ja hyvävointinen, mutta ihan vesirípulilla :(. Viime yönä mies käytti ulkona puolenyön aikaan, minä klo 2 ja silti aamulla klo 7 oli lattialla kolme vesiripuli"janaa". Nyt Otto siis paastoaa tämän päivän ja aamulla aloitettiin Canikur-tablettien anto. Toivon mukaan auttaa. Jos ei niin huomenna sitten eläinlääkärin puheille. Sitä on niin huolesta sekaisin kun koiralle tulee jotain, koira itse kun ei osaa kertoa mikä se vointi oikeasti on ja ne kyllä salaavat sen kivun/huonon voinnin aika pitkälle...

Molemmilla koirilla edessä myös matokuurit - tässä samalla heräsi epäily myös siitä, että Otolla voisi olla matoja. Se kun syö kuin hevonen, mutta siitä huolimatta on vähän turhankin hoikka. Oli tai ei niin syksyn matokuurin antoa on turha enää pitkittää.

Sulon kanssa on käväisty Kauhajoella näyttelyssä, josta tuliaisena tuli ERI 1 ilman sa:ta. Tarkoitus oli mennä vielä Seinäjoen näyttelyyn lokakuussa, mutta näyttää siltä, että on pakko jättää ilmoittaminen väliin; edellisenä viikonloppuna on Hyvinkään näyttely eikä töistä ole mahdollista oikein saada vapaata molemmille viikonlopuille. Työ haittaa harrastuksia mutta auttaa kyllä rahoittamaan niitä :D

Käytiin myös tokokokeessa ja kotikisaprobleema jatkuu; ilmeisesti jännitän kotikisoissa ratkaisevasti enemmän ja pilaan sillä sitten koiran suorituksen... Tuloksena oli AVO2 ja 156 pistettä. Minä sekoilin seuraamisessa, meinasin kääntyä väärään suuntaan enkä saanut itseäni kasattua enää oman mokani jälkeen. Sulon alun hyvä vire katosi oman hermoiluni myötä ja koira tyytyi tuijottelemaan pilviä ja kentän laidan tapahtumia :D. Meidän "pravuuri" eli kaukokäskyt menivät penkin alle - ikinä ennen ei ole ensimmäinen istumaan nousu vaatinut sitä kolmea käskyä... Luoksetulon pysätys meni yhtä huonosti kuin aina :D. Onneksi tässä ei tavoitella mitään huippusuorituksia - tällä hermorakenteella (siis ohjaajan) ne olisivatkin täysin mahdottomia...Syksyllä tuskin on aikaa kokeisiin, kiitos viikonlopputöiden, mutta mölleissä olisi tarkoitus käydä ensi viikolla.

Retkikuvia 28.8.2011

 Otto, Sulo ja yhteinen keppi

 Poseerausta...

 ...ja lisää poseerausta

 Otto suo-ojassa uimassa

 Sulo "poimii" mustikoita ja Otto odottaa, että muut poimivat...

Hepulikohtaus :)

Kiirettä pitänyt....

Pikaisia päivityksiä, hieman "kesäkiireet" häirinneet blogin kirjoittelua :D. Takana on lämmin ja koirarintamalla vilkas kesä. Sulon kanssa on käyty näyttelyissä hyvällä menestyksellä: Kokkolan KV näyttelystä tuloksena oli ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP :). Tuomari oli todella mukava ja tykkäsi Sulosta kovasti. Kaipasi lähinnä parempaa esittämistä (eikä ihme!) ja tarkemmin nypittyä selkää. Joten jatkossa ei ole sitten auttanut muu kuin yrittää jaksaa nyppiä, nyppiä ja nyppiä...Jurvan ryhmänäyttelyssä tuli ERI1, SA, PU2 ja Vara-serti ja Saarijärven näyttelyssä ERI1, SA, PU3 ja Serti. Enää siis kiikastaa MVA-titteli siitä yhdestä sertistä. Epäilen suuresti, että sitä saadaankin metsästää kauan kun nuo kaksi tulivat peräkanaa...Saarijärvellä nähtiin myös VIIMEIN Sulottimen komea velipoika Romi, joka olikin näyttelyssä komeasti VSP!. Veljeksillä meni siis yhteisnäyttely putkeen. Romin omistajalta sain kovasti vinkkejä jatkoon ja otettiinpa Sulosta viralliset poseerauskuvatkin :) . Muutenkin näyttelyissä on ollut todella mukava käydä sillä springeriväki on osoittautunut todella ystävälliseksi ja avuliaaksi. Vinkkejä ja apuja on löytynyt ummikolle. Kokkolan näyttelyssä sain hyvää ohjeistusta PU-kehässä "kilpakumppanilta" (kiitos Vaasan suuntaan:) ) kun olin vähän hukassa, tuli se jatkoon pääsi hieman yllätyksenä....

Tokorintamalla plakkarissa on nyt kaksi AVO1, sitä kolmatta nyt sitten metsästetään. Kokkolan KV näyttelyn yhteydessä oli yötoko, jossa tuloksena oli AVO1, 163 pistettä. Lähes joka liikkeessä oli ennakointia, mutta pääasia oli se, että pysyi paikallaolossa! Käytiin myös heinäkuussa kisaamassa Vaasassa ja se oli "mielenkiintoinen" reissu. Lähdin itsevarmana liikkeelle, uskoen vakaasti siihen, että matkaan ei tarvitse varata extra-aikaa - kyllähän minä nyt Vaasaan osaan! No avo-luokka piti alkaa klo 21.30 (yötoko) ja klo 20.10 piti luovuttaa ja soittaa koejärjestäjille, että en löydä perille...Hyvien ohjeiden avulla (olin jo lähellä) ehdin kokeeseen viime tingassa. Siinä vaiheessa vatsa oli jo sekaisin joten kiireellä vessan kautta kentälle, ei mitää virittelyjä tai valmisteluja. Meidän suoritus oli vielä ensimmäisenä. Paikallaolot otettiin viimeisenä sillä samaan aikaan alkoi ukkosmyräkkä. Siinä sitten tokoiltiin Sulottimen kanssa vesisateessa, ukkosen jyristessä ja salamoiden välähdellessä - tuloksena AVO1 pistein 194! Ei hullummin :D Pitää kai jatkossa toimia samoin...Seuraavat kokeet onkin sitten syyskuun alussa.

Otto kasvaa kohisten, ikää nyt jo 6kk. Hampaiden kanssa oli vähän ongelmia kun yksi kulmuri istui tiukassa. Se käytiin poistamassa eläinlääkärillä. Ja Otto otti tilanteen fieldimäisen arvokkaasti; vuoroa odotellessa se kuorsasi odotushuoneen sovalla :). Oton kanssa tokoillaan maltillisesti. En ota mitään nopeita tavoitteita. Otto kuitenkin on niin erityyppinen koira kun Sulo. Vilkkaampi ja energisempi. Uskoakseni tulee menemään kauemman ennen kuin kannattaa miettiä kokeita - jos sinne asti joskus päästään. Turha hätäillä, antaa pojan kasvaa rauhassa. Ahneutensa ansioista Otto on äärettömän helppo kyllä motivoida, kunhan ruokaa piisaa :). Myös näyttelyharjoituksissa on pariin otteeseen käyty ja Oton kanssa "näyttelyura" avattu matchshown merkeissä - tuloksena hienosti punaisten pentujen ykkönen ja BIS3. Olin todella yllättynyt kuinka hyvin Otto jaksoi loppuun asti ja kuinka nätisti se kehässä meni. Uinti sujuu hyvin ja hakee myös riistapukin, sekä tuo sen minulle. Innostaa Ottoa vielä pitää siinä loppuvaiheessa että ei omi pukkia, mutta eihän se vielä tiedä mitä siltä halutaan. Hieman pyörittelee ja pureskelee, se ehkä saadaan loppumaan sitten kun varsinaiset noutoharjoitukset aloitetaan. Eilen myös tuli todettua se, että Otto ottaa myös "riistan" suuhun. Tosin riistana oli pihalta löytynyt kuollut räkättirastas :). Oton mielestä vain lintu oli tarkoitettu syötäväksi....

Kuulumisia...

Ei meinaa olla aikaa edes päivitellä blogia kun kaikki aika menee koiramaisissa jutuissa:). Otto kasvaa kohisten - siitä tulee varmaan jättiläinen tassuista päätellen :D. On varsinainen elohiiri ja myöskin aika pippurinen välillä. Toisaalta taas herkkä ja halailtava "mamman mussukka". "Tottelevaisuuskoulutus" keskittyy lähinnä Oton kohdalla luoksetuloon, perusasentoon, maahan menoon ja istumiseen. Näppärä pikkumies joka tekee ihan mitä vain ruuan vuoksi:). Myös näyttelyesittämistä olisi tarkoitus leikin varjolla ruveta harjoittelemaan - ja nimenomaan seisomista että ei kehässä aikanaan menisi istumiseksi.

Sulon kanssa on läpikäyty nyt toiset tokon AVO kokeet. Paikallaolosta on nyt muodostunut todella iso ongelma. Kun poistuin kokeessa piiloon niin lähti heti kävelemään perään. Eli paikallaoloissa otetaan askel taaksepäin ja koiralle lisää varmuutta. Itse kun jännitän niin viestitän kai koiralle samalla, että ei todellakaan kannata jäädä sinne makaamaan - tilanteessa on jotain vaarallista...Muuten liikkeet menivät loistavasti. Sulo teki todella hyvällä asenteella töitä ja itse olin melko rento paikallamakuun epäonnistuttua. Pisteitä 157,5 ja AVO2. Loppujen lopuksi ykköstulos jäi todella pienestä kiinni - hypyssä käsky piti toistaa, Sulo meinasi lähteä ekalla käskyllä, mutta kun ei ollut varma niin jäi odottamaan lisäohjeita... Ilman toista käskyä pisteitä olisi kertynyt yli 160... Jossitellahan voi vaikka maailman tappiin, mutta tokoilu-urahan päättyy aika lyhyeen jos paikallaoloon en keksi parannusta :(.

Jotain hyvääkin:  lauantaina käytiin Sulon kanssa taippareissa ja läpi meni :). Nyt sitten siitä valion arvosta puuttuu enää ne 3 sertiä :D. Haku ja vesiosuus menivät hyvin, jäljen kohdalla Sulon ihmisjäljen ajo kostautui ja ajoi selkeästi ihmisjälkeä, meinasi jättää kanin lopussa noteeraamatta kokonaan. Pienellä tuomarin ohjeistamalla avustuksella noteerasi sitten kaninkin kiinnostuneesti haistellen. Oton kohdalla otan kokemuksesta opikseni ja opetan myös "raatojäljen" ihan erikseen.