Oton ensimmäinen näyttely

Nyt on Ottokin avannut näyttelyuransa. Ja saa olla Oton esiintymiseen kyllä erittäin tyytyväinen :). Otto-poika käytäytyi koko reissun ajan esimerkillisesti. Junamatka sujui hyvin, ei minkäänlaista arkailua. Näyttää siltä, että mörköikää ei meillä vielä ainakaan ole tulossa. Myös hotellin hissi oli uusi tuttavuus mutta sitäkään ei noteerannut mitenkään. Perjantai-ilta käytettiin tutustuen Hyvinkään keskustaan ja samalla katsastettiin näyttelypaikka etukäteen. Illalla huoneessa vielä yritin siistiä villisti harottavaa karvaa - tein sen virheen, että pesin koiran torstai iltana ja perjantaina Otto näytti kamalalta... Karva "lensi" ja sitä irtosi urakalla. Ensi kerralla en siis pese koiraa juuri ennen näyttelyä :).

                                Ryhmäkuva yritys nro 1; Poju, Otto, Mauno, Mocha, Laku ja Pepe

Aamulla pisarteli vähän vettä, mutta se ei onneksi Oton kohdalla haittaa - karva kuivuu hetkessä, eikä helpolla edes kastu läpikotaisin. Eikä ole pelkoa turkin kihartumisesta - kiitos hyvän turkinlaadun :). Näyttelyn parasta antia oli ehdottomasti kasvattajan ja Oton sisarusten (omistajineen) ja vanhempien tapaaminen. Nyt veljekset eroitti jo toisistaan - pentulaatikossa ne näyttivät kaikki samalta :). Veljekset olisivat mieluusti kuluttaneet päivän pelkästään leikkimällä, välillä meinasivat taluttimet olla solmussa. Myös Mauno-isä olisi mielellään leikittänyt jälkikasvuaan.

                                          Kuvassa: Poju, Laku, Mocha, Mauno, Otto ja Pepe

Kehässä Otto pisti parastaan, liikkui nätisti ilman hyppelyitä, seisoi rauhallisesti paikoillaan ja antoi nätisti tutkia niin hampaat kuin kropankin. Pepe-veli oli urospentujen ykkönen KP:llä ja oli kyllä minunkin silmääni todella tasapainoinen, valmiimpi kuin Otto. Pepe esitti myös täydellistä kehäesiintymistä. Ei hätkähtänyt edes tuomarin aika ronskia pallien koittelua :D. Luonne pojilla on ainakin kohdallaan. Otto tuli toiseksi ja sai myös KP:n - mistä itse olin äärimmäisen onnellinen. Olkavarteen tuomari olisi toivonut lisää pituutta. Poju oli pek3 ja Laku pek4 - molemmat aivan ihastuttavia tuttavuuksia myöskin, toivottavasti törmätään myös heihin uudestaankin. Rop-pentu kehässä Pepe oli VSP, ansaitun voiton vei erittäin kaunis narttupentu Hurricane's Rosehip.

                                        (Kuva: Mikko Marttinen)

Kotimatka oli tarkoitus tehdä myös junalla, mutta sain paluu kyydin Kujalan Niinalta, joka oli näyttelyssä kahden irlanninvesispanielinsa kanssa (hienoin tuloksin:) ). Huomattavasti mukavampaa matkustaa kuitenkin autossa, hyvässä seurassa. Kotonakin oli 3h ennen arvioitua junan saapumisaikaa :)

Seuraavaksi lähdetään harjoittelemaan Oton kanssa Messariin - aloitetaan siis näyttelyharjoitukset heti mahdollisimman "vaikeista" paikoista. Ensi kevään ryhmänäyttelyt eivät varmasti Messarin jälkeen tunnu läheskään niin "pahoilta". Toivotaan vain, että Oton jalka paranee siihen mennessä. Sai tassuunsa viiltohaavan lenkillä perjantaina ja sitä nyt parannellaan. Näyttelyharjoitukset ja tokoilut hallilla nyt tämän viikon TAAS tauolla. Aikaisempi pitkä tauko johtui omasta sairastelusta. Toisaalta mihis meillä on kiire... Ehtii sitä treenata terveenäkin ja kuitenkin asiat Oton kanssa ovat ihan hyvällä mallilla. Kykenee paremmin keskittymään kanssani toimimiseen kuin Sulo aikoinaan saman ikäisenä. Ei ole läheskään niin kiinnostunut ulkopuolisista - olivat ne sitten ihmisiä tai koiria. Tässä ehkä suurin kiitos kuuluu Oton silmittömälle ahneudelle - ei minun kouluttajan kyvyilleni...