Kiirettä pitänyt....

Pikaisia päivityksiä, hieman "kesäkiireet" häirinneet blogin kirjoittelua :D. Takana on lämmin ja koirarintamalla vilkas kesä. Sulon kanssa on käyty näyttelyissä hyvällä menestyksellä: Kokkolan KV näyttelystä tuloksena oli ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB ja VSP :). Tuomari oli todella mukava ja tykkäsi Sulosta kovasti. Kaipasi lähinnä parempaa esittämistä (eikä ihme!) ja tarkemmin nypittyä selkää. Joten jatkossa ei ole sitten auttanut muu kuin yrittää jaksaa nyppiä, nyppiä ja nyppiä...Jurvan ryhmänäyttelyssä tuli ERI1, SA, PU2 ja Vara-serti ja Saarijärven näyttelyssä ERI1, SA, PU3 ja Serti. Enää siis kiikastaa MVA-titteli siitä yhdestä sertistä. Epäilen suuresti, että sitä saadaankin metsästää kauan kun nuo kaksi tulivat peräkanaa...Saarijärvellä nähtiin myös VIIMEIN Sulottimen komea velipoika Romi, joka olikin näyttelyssä komeasti VSP!. Veljeksillä meni siis yhteisnäyttely putkeen. Romin omistajalta sain kovasti vinkkejä jatkoon ja otettiinpa Sulosta viralliset poseerauskuvatkin :) . Muutenkin näyttelyissä on ollut todella mukava käydä sillä springeriväki on osoittautunut todella ystävälliseksi ja avuliaaksi. Vinkkejä ja apuja on löytynyt ummikolle. Kokkolan näyttelyssä sain hyvää ohjeistusta PU-kehässä "kilpakumppanilta" (kiitos Vaasan suuntaan:) ) kun olin vähän hukassa, tuli se jatkoon pääsi hieman yllätyksenä....

Tokorintamalla plakkarissa on nyt kaksi AVO1, sitä kolmatta nyt sitten metsästetään. Kokkolan KV näyttelyn yhteydessä oli yötoko, jossa tuloksena oli AVO1, 163 pistettä. Lähes joka liikkeessä oli ennakointia, mutta pääasia oli se, että pysyi paikallaolossa! Käytiin myös heinäkuussa kisaamassa Vaasassa ja se oli "mielenkiintoinen" reissu. Lähdin itsevarmana liikkeelle, uskoen vakaasti siihen, että matkaan ei tarvitse varata extra-aikaa - kyllähän minä nyt Vaasaan osaan! No avo-luokka piti alkaa klo 21.30 (yötoko) ja klo 20.10 piti luovuttaa ja soittaa koejärjestäjille, että en löydä perille...Hyvien ohjeiden avulla (olin jo lähellä) ehdin kokeeseen viime tingassa. Siinä vaiheessa vatsa oli jo sekaisin joten kiireellä vessan kautta kentälle, ei mitää virittelyjä tai valmisteluja. Meidän suoritus oli vielä ensimmäisenä. Paikallaolot otettiin viimeisenä sillä samaan aikaan alkoi ukkosmyräkkä. Siinä sitten tokoiltiin Sulottimen kanssa vesisateessa, ukkosen jyristessä ja salamoiden välähdellessä - tuloksena AVO1 pistein 194! Ei hullummin :D Pitää kai jatkossa toimia samoin...Seuraavat kokeet onkin sitten syyskuun alussa.

Otto kasvaa kohisten, ikää nyt jo 6kk. Hampaiden kanssa oli vähän ongelmia kun yksi kulmuri istui tiukassa. Se käytiin poistamassa eläinlääkärillä. Ja Otto otti tilanteen fieldimäisen arvokkaasti; vuoroa odotellessa se kuorsasi odotushuoneen sovalla :). Oton kanssa tokoillaan maltillisesti. En ota mitään nopeita tavoitteita. Otto kuitenkin on niin erityyppinen koira kun Sulo. Vilkkaampi ja energisempi. Uskoakseni tulee menemään kauemman ennen kuin kannattaa miettiä kokeita - jos sinne asti joskus päästään. Turha hätäillä, antaa pojan kasvaa rauhassa. Ahneutensa ansioista Otto on äärettömän helppo kyllä motivoida, kunhan ruokaa piisaa :). Myös näyttelyharjoituksissa on pariin otteeseen käyty ja Oton kanssa "näyttelyura" avattu matchshown merkeissä - tuloksena hienosti punaisten pentujen ykkönen ja BIS3. Olin todella yllättynyt kuinka hyvin Otto jaksoi loppuun asti ja kuinka nätisti se kehässä meni. Uinti sujuu hyvin ja hakee myös riistapukin, sekä tuo sen minulle. Innostaa Ottoa vielä pitää siinä loppuvaiheessa että ei omi pukkia, mutta eihän se vielä tiedä mitä siltä halutaan. Hieman pyörittelee ja pureskelee, se ehkä saadaan loppumaan sitten kun varsinaiset noutoharjoitukset aloitetaan. Eilen myös tuli todettua se, että Otto ottaa myös "riistan" suuhun. Tosin riistana oli pihalta löytynyt kuollut räkättirastas :). Oton mielestä vain lintu oli tarkoitettu syötäväksi....